Ikkuna erilaisuuteen

ikkuna erilaisuuteenTuttuus – erilaisuus – samanlaisuus – uudistuminen. Olimme Keskiaikamarkkinoilla esittelemässä uusinta yritystoiminnan osa-aluettamme eli 40-luvun tyyliin sisustettua Majatalo Onnia ja Rauhaa. Ihmiset ihmettelivät, kiittivät ja ihailivat – osastomme oli erilainen mutta kuitenkin jotenkin niin tuttu ja turvallinen. Olimme rakentaneet kahden keinutuolin ja vanhojen tavaroiden varaan osaston, joka henki lämpöä ja sydämen mukana oloa, kuten eräs ahvenanmaalainen asian kuvasi.

Keskiaikamarkkinoilla törmäsimme oman toimintamme erilaisuuteen. Eräs potentiaalinen asiakas kiinnitti huomionsa käyntikorttiini, joka oli tehty johtamiskoulutusasiakkaille. Hän kyseli majatalostamme ja sen mahdollisuuksista johtoryhmän ja esimiesporukan koulutuspaikkana. Olin itse hetken aikaa aivan pihalla, sillä olimme esitelleet majataloa lähinnä pariskuntien ja yksittäisten ihmisten voimavarapaikkana. Mieleeni palautui alkuaikojen ajatus siitä, että myös johtamiskoulutusryhmät voisivat kokea meillä jotakin uutta ja erilaista.

Keskustelun jälkeen vahvistui entistä enemmän se, että työhön liittyvä uudistuminen tarvitsee jotakin muuta tilaa ja aikaa, kuin mitä nykyisin on tarjolla. Ruotsinlaivat, hotellien koulutustilat ja yritysten neuvotteluhuoneet on jo nähty. Ne ovat liian samanlaisia kuin työpaikat. Arki on niissä koko ajan läsnä. Tilaisuudet kyllä pidetään, mutta kehittymiseen liittyvät tavoitteet jäävät saavuttamatta. Tarvitaan kokonaan oma aikansa ja paikkansa ajattelun ja toiminnan uudistamiseen. Tarvitaan erilainen paikka!

Mikä on sitten erilainen? Kävin pari viikkoa sitten kouluttamassa erään oppilaitoksen luokkatiloissa ja erään yrityksen neuvottelutiloissa, ja näistä kumpikaan ei ollut riittävän erilainen. Nyt, kun katselen majataloa asiakkaan silmin, niin näen, että tämä on riittävän erilainen. Taivaalla kaarteleva uljas merikotka tervehtii tulijoita, pihapiirin kasvillisuus hivelee silmiä ja majatalon rauhalliset tilat saavat ajatukset kääntymään uuteen suuntaan. Tilat luovat erilaista perspektiiviä ja siivittävät tulevaisuuden uuteen nousuun.

Päivän aikana ehtii irti arjesta ja arjen huolista. Jo viidentoista minuutin “irtiotto” pihan riippukeinussa tai penkillä antaa valtavasti voimia. Myös kahdeksan erilaista keinutuolia ja 40-luvun tyyliin sisustus rentouttavat ja irrottavat ajatukset omista työpaineista. Majatalon seinät kertovat tarinaa maailmasta ennen meidän aikaamme. Täältä on lähdetty merille ja oltu osana Eurooppaa ja muuta maailmaa jo vuosisatoja sitten. Kun mieli on tyyni ja rauhallinen, niin uudet ajatus- ja toimintamallitkin avautuvat kuin itsestään.

Vaikka tämä vuodelta 1669 oleva kapteenintalo on osa minun arkeani, niin on hyvä muistaa, että muille tämä on uutta ja erilaista. Maailman kaunein saaristo, vuosisatainen historia ja 40-luvun tunnelma – tässä on jotakin, mitä muualla ei ole. Tässä on jotakin erilaista, mutta kuitenkin jotakin niin tuttua ja turvallista!

 

 

Uusi suunta edellyttää näkemistä?

1Paljon töitä – kiireen tuntua – näennäistehokkuutta – pysähtyminen – muutoksen tarve – uusi suunta!

Arki on juoksemista palaverista toiseen. Väliajat täyttyvät erilaisista pienemmistä ja isommista työtehtävistä. Jokaisella tehtävällä ja asialla on kiire. Kaikki pitäisi saada valmiiksi jo tänään, tai itse asiassa olisi ollut parempi, jos valmista olisi tullut jo eilen. Aikaperspektiivi hämärtyy, enää ei ole mennyttä tai tulevaa, on vain tämä hetki ja ainainen tarve suoriutua paremmin. Tehokkuus ja tyytyväisyys laskevat molemmat, enää ei hyödy työnantaja, mutta ei kyllä työntekijäkään! Kuka tämän määrää? En ainakaan minä, sanoi esimieheni taannoin, kun vauhtisokeus jäi päälle ja työssä uupuminen kurkki nurkan takaa.

Toivon, että olisin ollut kummajainen työelämässä. Toivon, että muilla menisi paremmin kuin minulla muutama vuosi sitten. Huolestuttavan usein kuulee kuitenkin samankaltaisia kommentteja, välähdyksiä sieltä ja täältä, jotka maalaavat kuvaa näennäistehokkaasta ja kiireen sanelemasta työstä. Uusiin ajatuksiin, saati omien toimintamallien muuttamiseen ei ole enää aikaa. Kaikki voimat menevät kiireisten, ei tärkeiden töiden tekemiseen, eikä uusien asioiden havainnointiin ja omaksumiseen riitä enää voimia.

Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Jatketaan pienen tauon jälkeen eteenpäin? Pysähdytään? Minulla on ollut muutosluennoissa esimerkki puita käsisahalla sahaavasta mökkiläisestä, jolla oli liian kiire pysähtyä teroittaakseen sahansa. Oletko tarinan sahuri, joka hetken tauon jälkeen jatkaa entistä tylsemmällä sahalla rankojen sahaamista? Vai oletko sahuri, joka pysähtyy naapurin pyynnöstä ja vaihtaa sahansa sirkkeliin?

Kuka pysäyttää ja kenet? Pitäisikö esimiehen pysäyttää työntekijänsä, että saisi tehot tuplattua, vai pitäisikö työntekijöiden pysäyttää esimiehensä, että hän ryhtyisi tekemään tärkeitä töitä kiireisten töiden sijasta!

Yksi asia on selvää. Jos kukaan ei pysähdy, niin vauhti kiihtyy, eikä suunnasta ole enää yhteistä käsitystä. Jokainen juoksee olettamaansa maaliin, mutta maalit löytyvät mikä mistäkin suunnasta. Kaikki ovat väsyneitä ja uupuneita, mutta yhteinen maali jäi saavuttamatta.

Muutoksen tarve on ilmeinen! Tarvitaan yhteistä suuntaa ja yksilöllisiä keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Työ muuttuu asiantuntija- ja tietopainotteiseksi, jolloin työnantaja on entistä riippuvaisempi työntekijöistään. Työntekijöiden jaksaminen ja motivoituminen on aiempaa tärkeämpää, sillä vain hyvinvoivat ja aktiiviset työntekijät pystyvät vastaamaan muuttuvan työelämän tarpeisiin. Työ on organisoitava niin, että aikaa ja voimia jää pysähtymiseen, vanhojen toimintamallien kyseenalaistamiseen ja uusien mallien omaksumiseen.

Muutoksen tarve on ilmeinen myös esimiestyössä ja johtamisessa, sillä sinne katseet kääntyvät, kun tarvitaan koko organisaation ajattelu- ja toimintamallien muuttumista. Johto viitoittaa yhteistä suuntaa, sinun valintasi on, vietkö joukkosi voittoon! Esimiehet tukevat ja mahdollistavat, jolloin työyhteisön on mahdollista tehdä tavoitteiden kannalta oikeita töitä. Hyvä esimies mahdollistaa joustot ja työntekijän sekä hänen työnsä kehittämisen. Esimiehillä ja johtajilla on oltava kykyä nähdä tätä päivää pidemmälle.

Etkö ehdi pysähtyä? Aikoinaan MBA-ohjelman johtajana ollessani eräs paikallisen yrityksen pomo oivalsi asian, joka koskettaa yhä esimiehiä ja johtajia. Hän totesi, että on se kumma, että hänen pitää maksaa koulutuksesta, että hän ehtii olla jouten ja ajatella tärkeitä ajatuksia. Mikäli et arjen keskellä ehdi pysähtyä, osallistu koulutukseen tai valmennukseen, niin saat pysähtyä! Nähdäkseen lähellä on mentävä kauas! Nähdäkseen kauas on pysähdyttävä hetkeksi paikoilleen!

Kehittymisen merkitys

2Tasapainoilua – uuden merkitys – vanhasta poisoppiminen – uuden ja vanhan yhdistämistä – mitä hyötyä?

Tulevaisuus on jo tässä ja nyt. Mahdollisuudet avautuvat houkuttelevina kuin kesäinen saaristomeri eteesi! Mitä teet – pystytkö käyttämään tilaisuudet hyväksesi, vai joudutko kieltäytymään? Tulevaisuuden tekeminen edellyttää kehittymistä ja uuden oppimista, mutta myös aiemmista rutiineista ja tottumuksista poisoppimista. Mistä saisit lisää rohkeutta ja voimia lähteä mukaan tulevaisuutta rakentaviin uusiin asioihin?

Ihminen on luotu muuttumaan ja kehittymään, etsimään aina parempia ja toimivampia tapoja tehdä työtään ja elää elämäänsä. Myös työyhteisöt tarvitsevat uudistumista ja kehittymistä, sillä olosuhteet ja tarpeet muuttuvat. Työyhteisöt tarvitsevat muutosta myös oman sisäisen hyvinvointinsa tähden. Tulos syntyy nykyisin enemmän ihmisten hyvinvoinnista kuin koneiden tai laitteiden tehokkuudesta. Jos ihmiset jaksavat uudistua ja etsiä uusia luovia vaihtoehtoja, niin myös työnantajat voittavat. Jaksava työntekijä on aina myös luova, mutta myös tuottava ja tehokas.

Ihminen on kuitenkin samalla myös historiansa vanki. Mitä kiireempi on ja mitä väsyneempiä ihmiset ovat, niin sitä tiukemmin mennään tuttuja polkuja. Uuden oppiminen edellyttää aina pysähtymistä, asioiden arvottamista ja joistakin asioista luopumista. Luopuminen ei kuitenkaan suju itsestään, vaan sille pitää antaa aikaa ja huomiota. Rinnastus luopumisrituaaleihin (mm. hautajaiset) on hyvä, sillä se kertoo, että mennyt pystytään jättämään taakse. Tämän jälkeen ikkuna uusille ajatuksille ja toimintatavoille avautuu kuin itsestään.

Kehittämisessä täytyy muistaa, että vanhassa on kuitenkin paljon hyvääkin. Mikään ei ärsytä oman alansa osaavaa ja kokenutta työntekijää enempää kuin se, että pyörä pitää keksiä uudelleen, vaikka se on jo keksitty. Kehittämisessä ja kehittymisessä onkin syytä miettiä yhdessä sitä, mikä toimii ja mikä ei. Näin saadaan ihmiset mukaan ja motivoitumaan. Kehittyminen on ”motivaatiolaji”, eli tekijät on todellakin saatava mukaan ja innostumaan. Jos tähän päästään, päästään myös parempaan lopputulokseen.

Lopputulos ei ole parempi vain työnantajan (yritys tms. organisaatio) kannalta, vaan myös yksilöt hyötyvät. Kehittäminen on sikäli varma panostus tulevaisuuteen, että siitä hyötyvät kaikki. Yksilötason kehittyminen ja muutos näkyy parempana osaamisena ja lisääntyvänä jaksamisena. Työntekijät tekeävät työnsä entistä paremmin. Työpaikan ilmapiiri paranee ja tukee sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin.