Uusi suunta edellyttää näkemistä?

1Paljon töitä – kiireen tuntua – näennäistehokkuutta – pysähtyminen – muutoksen tarve – uusi suunta!

Arki on juoksemista palaverista toiseen. Väliajat täyttyvät erilaisista pienemmistä ja isommista työtehtävistä. Jokaisella tehtävällä ja asialla on kiire. Kaikki pitäisi saada valmiiksi jo tänään, tai itse asiassa olisi ollut parempi, jos valmista olisi tullut jo eilen. Aikaperspektiivi hämärtyy, enää ei ole mennyttä tai tulevaa, on vain tämä hetki ja ainainen tarve suoriutua paremmin. Tehokkuus ja tyytyväisyys laskevat molemmat, enää ei hyödy työnantaja, mutta ei kyllä työntekijäkään! Kuka tämän määrää? En ainakaan minä, sanoi esimieheni taannoin, kun vauhtisokeus jäi päälle ja työssä uupuminen kurkki nurkan takaa.

Toivon, että olisin ollut kummajainen työelämässä. Toivon, että muilla menisi paremmin kuin minulla muutama vuosi sitten. Huolestuttavan usein kuulee kuitenkin samankaltaisia kommentteja, välähdyksiä sieltä ja täältä, jotka maalaavat kuvaa näennäistehokkaasta ja kiireen sanelemasta työstä. Uusiin ajatuksiin, saati omien toimintamallien muuttamiseen ei ole enää aikaa. Kaikki voimat menevät kiireisten, ei tärkeiden töiden tekemiseen, eikä uusien asioiden havainnointiin ja omaksumiseen riitä enää voimia.

Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Jatketaan pienen tauon jälkeen eteenpäin? Pysähdytään? Minulla on ollut muutosluennoissa esimerkki puita käsisahalla sahaavasta mökkiläisestä, jolla oli liian kiire pysähtyä teroittaakseen sahansa. Oletko tarinan sahuri, joka hetken tauon jälkeen jatkaa entistä tylsemmällä sahalla rankojen sahaamista? Vai oletko sahuri, joka pysähtyy naapurin pyynnöstä ja vaihtaa sahansa sirkkeliin?

Kuka pysäyttää ja kenet? Pitäisikö esimiehen pysäyttää työntekijänsä, että saisi tehot tuplattua, vai pitäisikö työntekijöiden pysäyttää esimiehensä, että hän ryhtyisi tekemään tärkeitä töitä kiireisten töiden sijasta!

Yksi asia on selvää. Jos kukaan ei pysähdy, niin vauhti kiihtyy, eikä suunnasta ole enää yhteistä käsitystä. Jokainen juoksee olettamaansa maaliin, mutta maalit löytyvät mikä mistäkin suunnasta. Kaikki ovat väsyneitä ja uupuneita, mutta yhteinen maali jäi saavuttamatta.

Muutoksen tarve on ilmeinen! Tarvitaan yhteistä suuntaa ja yksilöllisiä keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Työ muuttuu asiantuntija- ja tietopainotteiseksi, jolloin työnantaja on entistä riippuvaisempi työntekijöistään. Työntekijöiden jaksaminen ja motivoituminen on aiempaa tärkeämpää, sillä vain hyvinvoivat ja aktiiviset työntekijät pystyvät vastaamaan muuttuvan työelämän tarpeisiin. Työ on organisoitava niin, että aikaa ja voimia jää pysähtymiseen, vanhojen toimintamallien kyseenalaistamiseen ja uusien mallien omaksumiseen.

Muutoksen tarve on ilmeinen myös esimiestyössä ja johtamisessa, sillä sinne katseet kääntyvät, kun tarvitaan koko organisaation ajattelu- ja toimintamallien muuttumista. Johto viitoittaa yhteistä suuntaa, sinun valintasi on, vietkö joukkosi voittoon! Esimiehet tukevat ja mahdollistavat, jolloin työyhteisön on mahdollista tehdä tavoitteiden kannalta oikeita töitä. Hyvä esimies mahdollistaa joustot ja työntekijän sekä hänen työnsä kehittämisen. Esimiehillä ja johtajilla on oltava kykyä nähdä tätä päivää pidemmälle.

Etkö ehdi pysähtyä? Aikoinaan MBA-ohjelman johtajana ollessani eräs paikallisen yrityksen pomo oivalsi asian, joka koskettaa yhä esimiehiä ja johtajia. Hän totesi, että on se kumma, että hänen pitää maksaa koulutuksesta, että hän ehtii olla jouten ja ajatella tärkeitä ajatuksia. Mikäli et arjen keskellä ehdi pysähtyä, osallistu koulutukseen tai valmennukseen, niin saat pysähtyä! Nähdäkseen lähellä on mentävä kauas! Nähdäkseen kauas on pysähdyttävä hetkeksi paikoilleen!